puhe-elin

substantiivi

  1. Elin, joka on mukana puheentuotannossa, kuten kieli tai äänihuulet.

    Äänihuulet ovat tärkeä puhe-elin.
Taivutus

yks. nom. puhe-elin, yks. gen. puhe-elimen, yks. part. puhe-elintä, yks. ill. puhe-elimeen, mon. gen. puhe-elimien puhe-elinten, mon. part. puhe-elimiä, mon. ill. puhe-elimiin.

Synonyymisanakirja

puhe-elin

  1. elin, puhelaite, glottis, äänielin, äänirako, kurkunpää.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kielen tehtävä puhe-elimenä on ratkaiseva.
Kurkunpää toimii tärkeänä puhe-elimenä.
Puhe-elin koostuu useista eri osista.

Sanonnat

"Aivot ovat elin, joka toimii oman mielensä mukaan."

"Ihmisen aivot alkavat toimia syntymähetkellä eivätkä pysähdy ennenkuin on noustava pitämään julkinen puhe Sir George Jessel."

"Ihmisen aivot alkavat toimia syntymähetkellä eivätkä pysähdy ennenkuin on noustava pitämään julkinen puhe."

"Ihmisen puhe näyttää, minkälainen mieli hänellä on."

"Jos ei puhe auta, niin puukko jumalauta!."

Riimisanakirja

puhe-elin rimmaa näiden kanssa:

kone-elin, pääte-elin, puolue-elin

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

orgaani, pääte-elin, saarna, ministerineuvosto, valiokunta

Läheisiä sanoja

puhdistusvoide, puhdistuttaa, puhe, puhe-elin, puheena oleva, puheenaihe

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro