puhelinkortti
substantiivi
-
Kortti, johon on tallennettu puheaikaa, yleensä käytettäväksi julkisessa puhelimessa.
Ostin puhelinkortin ennen matkaani ulkomaille.
Taivutus
yks. nom. puhelinkortti, yks. gen. puhelinkortin, yks. part. puhelinkorttia, yks. ill. puhelinkorttiin, mon. gen. puhelinkorttien, mon. part. puhelinkortteja, mon. ill. puhelinkortteihin.
Esimerkit
Puhelinkortti pitäisi ladata ennen soittoa.
Hän käytti julkista puhelinta ja puhelinkorttia.
Puhelinkortit tekevät soittamisesta helppoa.
Etymologia
'puhelin' (telephone) + 'kortti' (card), meaning a phone card.
Käännökset
Riimisanakirja
puhelinkortti rimmaa näiden kanssa:
kortti, rahakortti, kannattajakortti, lahjakortti, opiskelijakortti, haltijakortti, paikkakortti, neuvolakortti, maisemakortti, kuvakortti
Liittyvät sanat
puhelukorttiLäheisiä sanoja
puhelinkokous, puhelinkone, puhelinkoppi, puhelinkortti, puhelinkuuntelu, puhelinkysely