puhelinkortti

substantiivi

  1. Kortti, johon on tallennettu puheaikaa, yleensä käytettäväksi julkisessa puhelimessa.

    Ostin puhelinkortin ennen matkaani ulkomaille.
Taivutus

yks. nom. puhelinkortti, yks. gen. puhelinkortin, yks. part. puhelinkorttia, yks. ill. puhelinkorttiin, mon. gen. puhelinkorttien, mon. part. puhelinkortteja, mon. ill. puhelinkortteihin.

Synonyymisanakirja

puhelinkortti

  1. sim-kortti, soittokortti.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Puhelinkortti pitäisi ladata ennen soittoa.
Hän käytti julkista puhelinta ja puhelinkorttia.
Puhelinkortit tekevät soittamisesta helppoa.

Etymologia

'puhelin' (telephone) + 'kortti' (card), meaning a phone card.

Riimisanakirja

puhelinkortti rimmaa näiden kanssa:

kortti, rahakortti, kannattajakortti, lahjakortti, opiskelijakortti, haltijakortti, paikkakortti, neuvolakortti, maisemakortti, kuvakortti

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

puhelukortti

Läheisiä sanoja

puhelinkokous, puhelinkone, puhelinkoppi, puhelinkortti, puhelinkuuntelu, puhelinkysely

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro