puhelukortti

substantiivi

1. Kortti, joka mahdollistaa puhelujen maksamisen etukäteen ladatulla summalla.

   Ostin uuden puhelukortin matkaa varten.

Taivutus

yks. nom. puhelukortti, yks. gen. puhelukortin, yks. part. puhelukorttia, yks. ill. puhelukorttiin, mon. gen. puhelukorttien, mon. part. puhelukortteja, mon. ill. puhelukortteihin.

Synonyymisanakirja

puhelukortti

1. luottokortti, maksuaikakortti, muoviraha, maksukortti.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ostin uuden puhelukortin matkaa varten.
Puhelukorttini saldo on lopussa.
Puhelukortteja myydään kioskeissa.

Käännökset

Riimisanakirja

puhelukortti rimmaa näiden kanssa:

kortti, rahakortti, kannattajakortti, lahjakortti, opiskelijakortti, haltijakortti, paikkakortti, neuvolakortti, maisemakortti, kuvakortti

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

puhelinyhtiö, puhella, puhelu, puhelukortti, puhelumaksu, puhelunvälittäjä