pääaine
substantiivi
-
tärkein tai pääasiallinen oppiaine opiskelussa
Hänen pääaineensa yliopistossa oli matematiikka.
Taivutus
yks. nom. pääaine, yks. gen. pääaineen, yks. part. pääainetta, yks. ill. pääaineeseen, mon. gen. pääaineiden pääaineitten, mon. part. pääaineita, mon. ill. pääaineisiin pääaineihin.
Synonyymisanakirja
pääaine
-
tieteenala, oppiaine, ala, erikoisala, tutkimusalue, tutkimusala, aihealue, aine.
Esimerkit
Hän opiskeli biologiaa pääaineenaan.
Pääaineeni oli englanti yliopistossa.
Hänen pääaineensa vaihtui historian puolelle.
Käännökset
Läheisiä sanoja
pää, pää-, pää-äänenkannattaja, pääaine, pääaines, pääajatus