rääkyä
verbi
-
Pitä äänekästä ja epämiellyttävää ääntä, yleensä ihmisistä.
Lapsi rääkyi iltaisin nukkumaanmenoa vastustaen.
Taivutus
yks. nom. rääkyä, yks. gen. rääyn, yks. part. rääkyi, yks. ill. rääkyisi, mon. gen. rääkyköön, mon. part. rääkynyt, mon. ill. rääyttiin.
Synonyymisanakirja
rääkyä
-
huudella, kiljua, parahtaa, huutaa, kiljaista, kirkua.
Esimerkit
Olin peloissani ja aloin rääkyä.
Lapsi rääkyy
Etymologia
Äänenmatkimaverbi, joka kuvaa kirkumista tai kimeää ääntä.
Käännökset
Liittyvät sanat
rääkkyä, raakkua, parkua, rääkäistä, kirkuaLäheisiä sanoja
rääkkääntyä, rääkyntä, rääkynä, rääkyä, rääkäistä, rääkäisy