ranne
substantiivi
-
Käden ja käsivarren välinen nivelliitos, jolla on liike- ja tukitoimintoja.
Pelaajalla oli vanha vamma ranteessa.
Taivutus
yks. nom. ranne, yks. gen. ranteen, yks. part. rannetta, yks. ill. ranteeseen, mon. gen. ranteiden ranteitten, mon. part. ranteita, mon. ill. ranteisiin ranteihin.
Esimerkit
Hänen ranteensa murtui onnettomuudessa.
Rannekoru koristi hänen rannettaan.
Laitetta pidettiin ranteessa koko päivän.
Etymologia
Alkuperä tuntematon, mutta sillä on vastineita metsäsuomalaisissa kielissä kuten karjalassa 'ranna'.
Käännökset
Riimisanakirja
ranne rimmaa näiden kanssa:
samaanne, paanne, saanne, toisaanne, kahtaanne, suhdanne, korkeasuhdanne, matalasuhdanne, laskusuhdanne, noususuhdanne
Liittyvät sanat
liike, kelloLäheisiä sanoja
ranko, rannansiirtyminen, rannaton, ranne, rannehihna, rannehälytin