rappeuma
substantiivi
-
Kudoksen tai elimen heikentyminen tai rappeutuminen.
Krooninen nivelrappeuma on yleinen ikääntyvien keskuudessa.
Taivutus
yks. nom. rappeuma, yks. gen. rappeuman, yks. part. rappeumaa, yks. ill. rappeumaan, mon. gen. rappeumien rappeumain, mon. part. rappeumia, mon. ill. rappeumiin.
Synonyymisanakirja
rappeuma
-
dystrofia, kehityksen estyminen, surkastuma.
Esimerkit
Potilaalla oli vaikea rappeuma.
Vanhan talon rappeuma yllätti meidät.
Nivelten rappeuma aiheuttaa kipua.
Etymologia
Johdettu verbistä 'rappeutua', tarkoittaa taudin aiheuttamaa kudosmuutosta.
Käännökset
Liittyvät sanat
rappeutumaLäheisiä sanoja
rappauslaasti, rappauspinta, rappausverkko, rappeuma, rappeuttaa, rappeutua