rappeutuma
substantiivi
-
Rappeutumisen aiheuttama vaurio tai tila kudoksessa tai elimessä.
Magneettikuvat näyttivät selvästi nivelen rappeutuman.
Taivutus
yks. nom. rappeutuma, yks. gen. rappeutuman, yks. part. rappeutumaa, yks. ill. rappeutumaan, mon. gen. rappeutumien rappeutumain, mon. part. rappeutumia, mon. ill. rappeutumiin.
Esimerkit
Lääkärit tutkivat potilaan rappeutumaa.
Rappeutuma vaatii erikoishoitoa.
Metsän rappeutuma oli pelottava.
Etymologia
Johdettu verbistä 'rappeutua', tarkoittaa vauriota tai sairautta kudoksissa.
Käännökset
| englanti |
degeneration (the result of degenerating) |
Riimisanakirja
rappeutuma rimmaa näiden kanssa:
kalkkeutuma, tukkeutuma, sulkeutuma, laskeutuma, sotkeutuma, sopeutuma, suppeutuma, arpeutuma, rupeutuma
Liittyvät sanat
rappeumaLäheisiä sanoja
rappeuma, rappeuttaa, rappeutua, rappeutuma, rappeutumissairaus, rappio