renttu
substantiivi
-
huolimaton tai epäsiisti henkilö, usein alkoholisti tai hylkiö
Häntä pidettiin kylällä vanhana renttuna.
Taivutus
yks. nom. renttu, yks. gen. rentun, yks. part. renttua, yks. ill. renttuun, mon. gen. renttujen, mon. part. renttuja, mon. ill. renttuihin.
Esimerkit
Kaupungilla asui renttu
Etymologia
Peräisin ruotsin sanasta 'ränta', joka on tarkoittanut kuluttajaluoton ottajaa.
Käännökset
| englanti |
scallywag |
| ranska | vagabond, tocard (m) |
| saksa | Penner (m), Wohnsitzlose |
| unkari | csavargó |
| italia | vagabondo (m), fannullo (m), barbone (m) |
| venäjä | бомж (m), попроша́йка (m) (f), бродя́га (m) (f) |
| ruotsi | lodare/lodis, luffare, uteliggare |
Slangisanakirja
-
tyhjäntoimittaja : Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Liittyvät sanat
hulttio, retale, retku, tuollainenLäheisiä sanoja
rentoutusharjoitus, rentoutuskasetti, rentovartinen, renttu, renttuilla, renttuilu