retkeläinen
substantiivi
-
henkilö, joka osallistuu retkelle
Retkeläiset aloittivat matkansa aikaisin aamulla.
Taivutus
yks. nom. retkeläinen, yks. gen. retkeläisen, yks. part. retkeläistä, yks. ill. retkeläiseen, mon. gen. retkeläisten retkeläisien, mon. part. retkeläisiä, mon. ill. retkeläisiin.
Esimerkit
Retkeläinen astui polkuun innostuneena.
Hän löysi toisen retkeläisen metsästä.
Uupunut retkeläinen lepäsi puun juurella.
Etymologia
Johdettu sanasta 'retki'.
Käännökset
Riimisanakirja
retkeläinen rimmaa näiden kanssa:
lipeäinen, ylhäinen, pyhäinen, viimepyhäinen, vähäinen, myöhäinen, iltamyöhäinen, mattimyöhäinen, yömyöhäinen, iäinen
Läheisiä sanoja
retkeilyasu, retkeilykartta, retkeilymaja, retkeläinen, retki, retkieväs