reunus
substantiivi
-
Osa tai kaistale, joka ympäröi jotakin, kuten kehys tai reuna.
Kehyksen reunus oli kultainen.
Taivutus
yks. nom. reunus, yks. gen. reunuksen, yks. part. reunusta, yks. ill. reunukseen, mon. gen. reunusten reunuksien, mon. part. reunuksia, mon. ill. reunuksiin.
Esimerkit
Pöydän reunus oli kultamaalilla koristeltu.
Hän vaihtoi vanhan reunuksen uuteen.
Reunus toi matolle lisäarvoa estetiikassa.
Käännökset
| englanti |
rim facing welt binding border |
| ranska | bord (m), bordure (f), bordure, bord qualifier (f)or any shape, jante qualifier only for wheels |
| saksa | Rand (m), Kante (f), Felge qualifier of a wheel, Saum (m) |
| italia | confine (m), orlo, bordo |
| latina | finis |
| romania | bordură (f), margine (f), graniță (f), frontieră (f), cant |
| venäjä | грани́ца (f), край (m), кро́мка (f), кайма́ (f) ''of clothes'', бордю́р (m) ''of a road or oavement'', фриз (m) ''of a building'', ребро́ |
| kreikka | περίγυρος (m) |
| ruotsi | rand, kant |
Liittyvät sanat
palle, reunustus, brodyyri, reunuste, pyällinenLäheisiä sanoja
reunimmas, reunimpaa, reunimpana, reunus, reunuskasvi, reunuskivi