rikkua

verbi

1. olla epäjärjestyksessä tai epäkunnossa

   Tietokone voi alkaa rikkua, jos sitä ei huolleta.

Taivutus

yks. nom. rikkua, yks. gen. rikun, yks. part. rikkui, yks. ill. rikkuisi, mon. gen. rikkukoon, mon. part. rikkunut, mon. ill. rikuttiin.

Synonyymisanakirja

rikkua

1. rikkoutua.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän ei halua rikkua sääntöjä.
Voisitko varoa

Käännökset

Riimisanakirja

rikkua rimmaa näiden kanssa:

keikkua, kiikkua, liikkua, roikkua

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rikkouma, rikkoutua, rikkoutuma, rikkua, rikkumaton, rikkuri