rikša
substantiivi
-
kuljetusväline, jota vetää yksi henkilö ja johon mahtuu yksi tai kaksi matkustajaa
Hän kulki kaupungin halki rikšalla.
Taivutus
yks. nom. riksa, yks. gen. riksan, yks. part. riksaa, yks. ill. riksaan, mon. gen. riksojen riksain, mon. part. riksoja, mon. ill. riksoihin.
Esimerkit
Menen töihin rikšalla.
Rikša pysähtyi liikennevaloihin.
Turistit nauttivat rikšamatkasta.
Delhi on tunnettu rikšakulttuuristaan.
Pysähdyimme kiireettömään keskusteluun rikšakuskimme kanssa.
Etymologia
Peräisin englannista 'rickshaw', joka on laina japaninkielisestä sanasta 'jinrikisha', mikä tarkoittaa ihmisen vetämää ajoneuvoa.
Käännökset
Slangisanakirja
-
riksa: juomaraha
Läheisiä sanoja
rikostutkimusoppi, rikostutkinta, rikosuutinen, riksa, riksahtaa, riksi