ripustin
substantiivi
-
väline, jolla jokin kiinnitetään tai laitetaan roikkumaan
Ostin uuden ripustimen seinälle.
Taivutus
yks. nom. ripustin, yks. gen. ripustimen, yks. part. ripustinta, yks. ill. ripustimeen, mon. gen. ripustimien ripustinten, mon. part. ripustimia, mon. ill. ripustimiin.
Synonyymisanakirja
ripustin
-
vaateripustin, henkari, vaatepuu, remmi, tuki.
Esimerkit
Tarvitsemme uuden ripustimen vaatteille.
Ripustin murtui käsiin.
Etymologia
Johdos sanasta 'ripustaa', esine, josta jotain saa ripustettua.
Käännökset
Liittyvät sanat
kardaaniripustin, kardaaniripustus, vaateripustinLäheisiä sanoja
ripulointi, ripustaa, ripustautua, ripustin, ripustus, ripustuskoukku