ripustus
substantiivi
-
toiminta, jossa jokin asetetaan roikkumaan
Taulun ripustus seinälle kesti tunnin.
Taivutus
yks. nom. ripustus, yks. gen. ripustuksen, yks. part. ripustusta, yks. ill. ripustukseen, mon. gen. ripustusten ripustuksien, mon. part. ripustuksia, mon. ill. ripustuksiin.
Esimerkit
Ripustus oli tehty huolimattomasti.
Gaalaillassa oli näyttävä ripustus.
Etymologia
Johdos sanasta 'ripustaa', tarkoittaa jonkin asian ripustamista tai asetusta.
Käännökset
| saksa | Hängung (f) |
| kreikka | κρεμαστά |
| venäjä | гобеле́н (m), драпиро́вка (f) |
Liittyvät sanat
kardaaninen, kardaaniripustin, kardaaniripustus, lenkkiLäheisiä sanoja
ripustaa, ripustautua, ripustin, ripustus, ripustuskoukku, risa