risu
substantiivi
-
Ohut oksa, yleensä pudonnut tai leikattu puusta tai pensaasta.
Keräsin risuja metsästä sytykkeiksi.
Taivutus
yks. nom. risu, yks. gen. risun, yks. part. risua, yks. ill. risuun, mon. gen. risujen, mon. part. risuja, mon. ill. risuihin.
Esimerkit
Pihan nurkassa on paljon risuja.
Metsästä löytyi kuivuneita risuja.
Hän keräsi risuja sytykkeiksi.
Etymologia
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi ris. Englanniksi dry branches
Käännökset
Slangisanakirja
-
Risu-Hokki: Rav Kuusi-Hokki Kuusitiellä
-
risut: huuliparta
Riimisanakirja
risu rimmaa näiden kanssa:
haisu, kehaisu, kolhaisu, kiljaisu, karjaisu, lakaisu, kiekaisu, hihkaisu, voihkaisu, lohkaisu
Liittyvät sanat
niksahtaa, piiskaLäheisiä sanoja
ristiä, ristiäiset, ristiässä, risu, risuaita, risukasa