risukko
substantiivi
-
Tiheä ainavihanta kasvillisuus, jossa on paljon risuja ja pieniä oksia.
Lävitse kulki polku, joka katosi risukkoon.
Taivutus
yks. nom. risukko, yks. gen. risukon, yks. part. risukkoa, yks. ill. risukkoon, mon. gen. risukkojen risukoiden risukoitten, mon. part. risukkoja risukoita, mon. ill. risukkoihin risukoihin.
Synonyymisanakirja
risukko
-
pensaikko, vesametsä, vesakko, tiheikkö, pusikko, pöheikkö.
Esimerkit
Metsän reuna oli täynnä tiheää risukkoa.
Risukko vaikeutti kulkemista alueella.
Selvitimme tietä läpi risukon.
Käännökset
Läheisiä sanoja
risu, risuaita, risukasa, risukko, risukkoinen, risuparta