ritilä
substantiivi
-
Metallista tai muusta materiaalista valmistettu kehikko, jossa on aukkorakenteita.
Grillin ritilä oli kuuma.
Taivutus
yks. nom. ritilä, yks. gen. ritilän, yks. part. ritilää, yks. ill. ritilään, mon. gen. ritilöiden ritilöitten ritiläin, mon. part. ritilöitä, mon. ill. ritilöihin.
Esimerkit
Grillin ritilä oli kuuma.
Ritilä auttoi erottamaan nesteen ruoasta.
Ritilää käytetään usein grillaamiseen.
Etymologia
Germaanista alkuperää oleva sana, tarkoittaa kalterimaista rakennetta tai kehikkoa.
Käännökset
Liittyvät sanat
grid, hilaLäheisiä sanoja
ritarirunous, ritaristo, ritarisääty, ritilä, ritilähylly, ritilämatto