rospuutto
substantiivi
-
Aika vuodesta, jolloin maa on sulanut, mutta ei vielä kuivunut, jolloin tiet ovat huonossa kunnossa.
Kevään rospuutto vaikeutti liikkumista maaseudulla.
Taivutus
yks. nom. rospuutto, yks. gen. rospuuton, yks. part. rospuuttoa, yks. ill. rospuuttoon, mon. gen. rospuuttojen, mon. part. rospuuttoja, mon. ill. rospuuttoihin.
Esimerkit
Keväällä teiden rospuutto vaikeutti liikennettä.
Syksyn rospuutto tekee metsäpoluista mutaisia.
Rospuutto aiheutti viivästyksiä rakennushankkeessa.
Etymologia
Tulee ruotsin sanasta 'rasspjuta', kuvaa kelirikkoa tai vaikeakulkuista aikaa.
Käännökset
englanti |
rasputitsa |
Liittyvät sanat
kelirikkoLäheisiä sanoja
rosoisesti, rosoisuus, rosolli, rospuutto, rospuuttoaika, rossipohja