rumpu

substantiivi

  1. Lyömäsoitin, jota käytetään musiikissa lyönnin tuottamiseen.

    Rumpu kaikui voimakkaasti konsertissa.
Taivutus

yks. nom. rumpu, yks. gen. rummun, yks. part. rumpua, yks. ill. rumpuun, mon. gen. rumpujen, mon. part. rumpuja, mon. ill. rumpuihin.

Synonyymisanakirja

rumpu

  1. jarrurumpu, membranofoni, kalvosoitin.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Rumpu oli tärkeä osa esitystä.
Hän rikkoi rumpunsa keikalla.
Rumpu vaati virittämistä.

Etymologia

Alkuperältään idästä, mahdollisesti poistamaisnya-alueelta, kuvaten soitin, jota lyödään.

Riimisanakirja

rumpu rimmaa näiden kanssa:

patarumpu, noitarumpu, bongorumpu, viidakkorumpu, isorumpu, bassorumpu, mainosrumpu, kuivausrumpu, pikkurumpu

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

tamburiini, tomtom, pikkurumpu, noitarumpu

Läheisiä sanoja

rummutus, rumpali, rumpalipoika, rumpu, rumpujarru, rumpukalvo

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro