rumpu
substantiivi
-
Lyömäsoitin, jota käytetään musiikissa lyönnin tuottamiseen.
Rumpu kaikui voimakkaasti konsertissa.
Taivutus
yks. nom. rumpu, yks. gen. rummun, yks. part. rumpua, yks. ill. rumpuun, mon. gen. rumpujen, mon. part. rumpuja, mon. ill. rumpuihin.
Esimerkit
Rumpu oli tärkeä osa esitystä.
Hän rikkoi rumpunsa keikalla.
Rumpu vaati virittämistä.
Etymologia
Alkuperältään idästä, mahdollisesti poistamaisnya-alueelta, kuvaten soitin, jota lyödään.
Käännökset
Riimisanakirja
rumpu rimmaa näiden kanssa:
patarumpu, noitarumpu, bongorumpu, viidakkorumpu, isorumpu, bassorumpu, mainosrumpu, kuivausrumpu, pikkurumpu
Liittyvät sanat
tamburiini, tomtom, pikkurumpu, noitarumpuLäheisiä sanoja
rummutus, rumpali, rumpalipoika, rumpu, rumpujarru, rumpukalvo
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä
Mikä on rumpu?
Mikä soitin on sellainen joka on rumpu mutta siinä on sellaisia helistimiä? minkä niminen se oli?
Mikä on rumpu§ion=7?