ruokakello

substantiivi

1. Kello, jolla ilmoitetaan ruoka-ajan alkamisesta.

   Ruokakello soi kello kaksitoista.

Taivutus

yks. nom. ruokakello, yks. gen. ruokakellon, yks. part. ruokakelloa, yks. ill. ruokakelloon, mon. gen. ruokakellojen, mon. part. ruokakelloja, mon. ill. ruokakelloihin.

Synonyymisanakirja

ruokakello

1. kello, kulkunen, tiuku.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ruokakello soi kello kaksitoista.
Lapset ryntäsivät syömään heti kun ruokakello soi.
Ruokakello muistuttaa meitä lounasajasta.

Vielä toisen punaisen talon kupeella, jossa oli ruokakello kahden katetun punaisen hirren välissä, kengitettiin hevosta

Käännökset

Riimisanakirja

ruokakello rimmaa näiden kanssa:

työaikakello, hiekkakello, kaulakello, munakello, aisakello, iltakello, kultakello

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ruokakaappi, ruokakauppa, ruokakellari, ruokakello, ruokakomero, ruokakori