ruokaleipä
substantiivi
-
Leipä, jota syödään pääaterian yhteydessä.
Ruokaleipä leivottiin tänään itse.
Taivutus
yks. nom. ruokaleipä, yks. gen. ruokaleivän, yks. part. ruokaleipää, yks. ill. ruokaleipään, mon. gen. ruokaleipien ruokaleipäin, mon. part. ruokaleipiä, mon. ill. ruokaleipiin.
Esimerkit
Ruisleipä on Suomessa yleisesti käytetty ruokaleipä.
Leivon kerran viikossa tuoretta ruokaleipää.
Ruokaleipä on tärkeä osa suomalaista aamiaista.
Etymologia
Yhdyssana 'ruoka' ja 'leipä', joka viittaa leipään osana ateriaa.
Käännökset
Riimisanakirja
ruokaleipä rimmaa näiden kanssa:
leipä, sekaleipä, lusikkaleipä, vuokaleipä, tippaleipä, ohraleipä, kauraleipä, pitaleipä, mustaleipä
Liittyvät sanat
piimälimppuLäheisiä sanoja
ruokalaji, ruokalappu, ruokalasku, ruokaleipä, ruokalepo, ruokaliina