ruoska
substantiivi
-
Piiska tai lyömäase, joka koostuu varresta ja useista hihnoista.
Ruoskan läiskähdys täytti ilman.
Taivutus
yks. nom. ruoska, yks. gen. ruoskan, yks. part. ruoskaa, yks. ill. ruoskaan, mon. gen. ruoskien ruoskain, mon. part. ruoskia, mon. ill. ruoskiin.
Esimerkit
Ruoskan ääni kantautui kauas.
Hänellä oli aina mukanaan ruoska.
Ruoska toi mieleen vanhat villin lännen tarinat.
Etymologia
Mahdollisesti skandinaavinen laina, esimerkiksi ruotsin 'ruska'.
Käännökset
| englanti |
flagellum whip knout |
| ranska | écourgée (f), fouet (m) |
| saksa | Geißel, Peitsche (f) |
| venäjä | бич (m), плеть (f), кнут (m), хлыст (m), нага́йка (f), плётка (f) |
| ruotsi | gissel, piska |
| kreikka | μαστίγιο (m) |
| unkari | felhúzókötél, ostor, korbács |
| italia | frusta (f), nerbo (m), sferza (f) |
| latina | flagrum (m), lōrum (m), verber |
| puola | bat (m), bicz (m) |
| romania | bici |
Sanonnat
"Velka on miehen ruoska (Turkkilainen)."
Liittyvät sanat
viuhahtaa, viuhua, piiskaLäheisiä sanoja
ruorijuoppous, ruorimies, ruoriratas, ruoska, ruoskanisku, ruoskanjälki