ruotu
substantiivi
-
keskiaikainen sotilaallinen yksikkö tai järjestelmä
Vanha ruotu kokoontui vuosittain harjoituksiin.
Taivutus
yks. nom. ruotu, yks. gen. ruodun, yks. part. ruotua, yks. ill. ruotuun, mon. gen. ruotujen, mon. part. ruotuja, mon. ill. ruotuihin.
Esimerkit
Sotilaat olivat tiukassa ruodussa.
Koulussa muodostettiin aina ruotu ennen sisäänmenoa.
Hän ei halunnut olla osa mitään ruotua.
Etymologia
Peräisin muinaisruotsin sanasta 'roþ' merkityksessä rivi tai jono.
Käännökset
Riimisanakirja
ruotu rimmaa näiden kanssa:
plootu, rotu, liharotu, karjarotu, sikarotu, kanarotu, koirarotu, kissarotu, nautarotu, pystykorvarotu
Läheisiä sanoja
ruotsinvoittoinen, ruotsinvoittoisesti, ruotsinvoittoisuus, ruotu, ruotujako, ruotujakolaitos