rupeutuma
substantiivi
-
alue, joka on rupeutunut
Kipeä rupetuma vaati hoitoa.
Taivutus
yks. nom. rupeutuma, yks. gen. rupeutuman, yks. part. rupeutumaa, yks. ill. rupeutumaan, mon. gen. rupeutumien rupeutumain, mon. part. rupeutumia, mon. ill. rupeutumiin.
Esimerkit
Hänen käsivarteensa ilmestyi rupeutuma.
Rupeutuma parani yllättävän nopeasti.
Sairaus aiheutti tuskallisia rupeutumia.
Käännökset
Riimisanakirja
rupeutuma rimmaa näiden kanssa:
kalkkeutuma, tukkeutuma, sulkeutuma, laskeutuma, sotkeutuma, sopeutuma, rappeutuma, suppeutuma, arpeutuma
Liittyvät sanat
ruvettuma