ruuhi
substantiivi
-
Pieni soutuvene, usein puinen ja perinteisesti veistetty yhdestä puusta.
Kalastaja istui hiljaa ruuhissaan.
Taivutus
yks. nom. ruuhi, yks. gen. ruuhen, yks. part. ruuhta, yks. ill. ruuheen, mon. gen. ruuhien ruuhten, mon. part. ruuhia, mon. ill. ruuhiin.
Synonyymisanakirja
ruuhi
-
koverrettu kanootti, palkovene, pirogi, haapio, honkio.
Esimerkit
Vanha ruuhi kellui rauhallisesti joella.
Kalastaja korjasi ruuhinsa talven varalle.
Ruuhen kapeus teki siitä hyvin nopean.
Etymologia
Peräisin kantagermaanista sanasta *rouça-
trugi, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi traag. Englanniksi trough, boat
Käännökset
Sanonnat
"Vähä tätä on, sanoo Tarastin sika, vaikka oli ruakaa ruuhi täynnä."
Liittyvät sanat
haapainen, kömpelötekoinen, kovertaa, vajotaLäheisiä sanoja
ruudullinen, ruuduttaa, ruudutus, ruuhi, ruuhka, ruuhka-aika