ruukutus
substantiivi
-
Toimenpide, jossa kasvi istutetaan ruukkuun.
Ruukutus on tärkeä vaihe kasvien kasvattamisessa.
Taivutus
yks. nom. ruukutus, yks. gen. ruukutuksen, yks. part. ruukutusta, yks. ill. ruukutukseen, mon. gen. ruukutusten ruukutuksien, mon. part. ruukutuksia, mon. ill. ruukutuksiin.
Esimerkit
Ruukutuksen jälkeen kasvit sijoitettiin ikkunalle.
Hän opetteli ruukutuksen perusteet kurssilla.
Ruukutuksen aikana mulda levisi lattialle.
Käännökset
Riimisanakirja
ruukutus rimmaa näiden kanssa:
paukutus, nukutus, nuijanukutus, eetterinukutus, houkutus
Läheisiä sanoja
ruukkuviljely, ruukunsuojus, ruukuttaa, ruukutus, ruuma, ruumen