ruumen

substantiivi

1. Jäte tai kuori, joka jää jäljelle viljan puinnin yhteydessä.

   Ruumenet käytettiin usein eläinten kuivikkeena.

Taivutus

yks. nom. ruumen, yks. gen. ruumenen, yks. part. ruumenta, yks. ill. ruumeneen, mon. gen. ruumenien ruumenten, mon. part. ruumenia, mon. ill. ruumeniin.

Synonyymisanakirja

ruumen

1. olkikuori.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ruumen oli jäljellä viljan puitua.
Hän seisoi ruumenien keskellä.
Ruumenta käytettiin eläinten alusmateriaalina.

Käännökset

Riimisanakirja

ruumen rimmaa näiden kanssa:

uumen, luumen

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ruukuttaa, ruukutus, ruuma, ruumen, ruumiillinen, ruumiillisesti