rytinä

substantiivi

1. Kova ja jatkuva ääni, joka syntyy esineiden putoamisesta tai törmäämisestä

   Rytinä kuului, kun kaappi kaatui lattialle.

Taivutus

yks. nom. rytinä, yks. gen. rytinän, yks. part. rytinää, yks. ill. rytinään, mon. gen. rytinöiden rytinöitten rytinäin, mon. part. rytinöitä, mon. ill. rytinöihin.

Synonyymisanakirja

rytinä

1. ryminä, kolista.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kuului kova rytinä.
Rytinä jatkui koko yön.
Mikä tuo rytinä oli?

Koivu kaatui suurella rytinällä

Käännökset

Riimisanakirja

rytinä rimmaa näiden kanssa:

hytinä, jytinä, tytinä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ryteikköinen, ryti, rytikerttunen, rytinä, rytistä, rytistää