sointu

substantiivi

  1. Useamman äänen muodostama harmonia

    Pianisti soitti kauniin soinnun.
Taivutus

yks. nom. sointu, yks. gen. soinnun, yks. part. sointua, yks. ill. sointuun, mon. gen. sointujen, mon. part. sointuja, mon. ill. sointuihin.

Synonyymisanakirja

sointu

  1. vire, sävel, akordi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tämä sointu tuo mieleeni kesän.
Opettelin kitaran perussoinnut.
Soitin lisäsi kappaleeseen uuden soinnun.

Etymologia

Peräisin verbistä 'soida', tarkoittaen myös harmonista ääniryhmää

Riimisanakirja

sointu rimmaa näiden kanssa:

riitasointu, vokaalisointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu, alkusointu

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

murtosointu, soinnullinen, perussointu, nelisointu, kolmisointu

Läheisiä sanoja

sointi, sointinen, sointiväri, sointu, sointua, sointuanalyysi

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro