sointu
substantiivi
-
Useamman äänen muodostama harmonia
Pianisti soitti kauniin soinnun.
Taivutus
yks. nom. sointu, yks. gen. soinnun, yks. part. sointua, yks. ill. sointuun, mon. gen. sointujen, mon. part. sointuja, mon. ill. sointuihin.
Esimerkit
Tämä sointu tuo mieleeni kesän.
Opettelin kitaran perussoinnut.
Soitin lisäsi kappaleeseen uuden soinnun.
Etymologia
Peräisin verbistä 'soida', tarkoittaen myös harmonista ääniryhmää
Käännökset
englanti |
chord tune |
ranska | accord, harmonie (f) |
saksa | Akkord, Harmonie (f), Einklang (m), Wohlklang (m), Cluster (m) |
kreikka | συγχορδία (f), αρμονία (f), αρμονικότητα |
unkari | akkord |
italia | accordo, armonia (f) |
puola | akord, klaster (m) |
romania | acord, armonie (f) |
venäjä | акко́рд (m), созву́чие, согла́сие, гармо́ния (f) |
ruotsi | ackord, harmoni |
latina | concentio (f) |
Riimisanakirja
sointu rimmaa näiden kanssa:
riitasointu, vokaalisointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu, alkusointu
Liittyvät sanat
murtosointu, soinnullinen, perussointu, nelisointu, kolmisointuLäheisiä sanoja
sointi, sointinen, sointiväri, sointu, sointua, sointuanalyysi