solmeilu
substantiivi
-
Solmujen tekeminen, erityisesti käsitöissä.
Solmeilu on yksi käsityön muoto.
Taivutus
yks. nom. solmeilu, yks. gen. solmeilun, yks. part. solmeilua, yks. ill. solmeiluun, mon. gen. solmeilujen solmeiluiden solmeiluitten, mon. part. solmeiluja solmeiluita, mon. ill. solmeiluihin.
Esimerkit
Solmeilu on vanha käsityötaito.
Monet pitävät solmeilua rentouttavana harrastuksena.
Kurssilla opimme solmeilun perusteet.
Käännökset
Läheisiä sanoja
solkottaa, solkotus, solmeilla, solmeilu, solmeilutyö, solmia