solmuke

substantiivi

1. Naruista tai kankaasta tehty koristeellinen solmu.

   Hän käytti kaulassaan tyylikästä solmuketta.

Taivutus

yks. nom. solmuke, yks. gen. solmukkeen, yks. part. solmuketta, yks. ill. solmukkeeseen, mon. gen. solmukkeiden solmukkeitten, mon. part. solmukkeita, mon. ill. solmukkeisiin solmukkeihin.

Synonyymisanakirja

solmuke

1. rusetti.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Solmuke oli kaunis ja hyvin tehty.
Hän laittoi solmukkeen kaulaansa.
Solmukkeella voi piristää asua.

Käännökset

Slangisanakirja

• krusa: solmuke / rusetti

• mirri: solmuke / rusetti : Enää ei puutu ku mirri kaulaan ja mennään.

Riimisanakirja

solmuke rimmaa näiden kanssa:

imusolmuke

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

solmiutua, solmu, solmuinen, solmuke, solmukki, solmukohta