sortokausi

substantiivi

  1. Ajanjakso, jolloin sortoa esiintyy.

    Sortokausi oli raskasta aikaa kansalle.
Taivutus

yks. nom. sortokausi, yks. gen. sortokauden, yks. part. sortokautta, yks. ill. sortokauteen, mon. gen. sortokausien sortokautten, mon. part. sortokausia, mon. ill. sortokausiin.

Synonyymisanakirja

sortokausi

  1. alistuskausi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Sortokausi jätti syvät arvet kansaan.
Kirjassa kuvataan sortokausi elämää.
Sortokausi päättyi kapinaan.

Käännökset

englanti period of oppression; in Finnish history especially either of the two periods (1899–1905 and 1908–1917) when the Russian Empire aimed at limiting the autonomy of the (w) and Russify Russifying the country culturally.

Riimisanakirja

sortokausi rimmaa näiden kanssa:

depressiokausi, viikkokausi, ylimenokausi, lepokausi, vuorokausi, kalenterivuorokausi, tähtivuorokausi, aurinkovuorokausi, satokausi, hiihtokausi

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

routavuodet

Läheisiä sanoja

sortimentti, sorto, sortohallitus, sortokausi, sortokulma, sortotoimi

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro