surmanisku
substantiivi
-
Kuolemaan johtava isku tai toimenpide.
Surmanisku kohtasi vihollista.
Taivutus
yks. nom. surmanisku, yks. gen. surmaniskun, yks. part. surmaniskua, yks. ill. surmaniskuun, mon. gen. surmaniskujen, mon. part. surmaniskuja, mon. ill. surmaniskuihin.
Esimerkit
Hän sai surmaniskun taistelussa.
Surmanisku tuli odottamatta.
Poliisi löysi surmaniskun merkit.
Käännökset
Riimisanakirja
surmanisku rimmaa näiden kanssa:
miekanisku, kuokanisku, piiskanisku, ruoskanisku, salamanisku, raipanisku, vasaranisku
Läheisiä sanoja
surmanajaja, surmanajo, surmanenkeli, surmanisku, surmanloukku, surmanluoti