surmanenkeli
substantiivi
-
Olento tai henkilö, joka tuo kuoleman.
Hän oli kuin surmanenkeli, joka lipui paikan yli.
Taivutus
yks. nom. surmanenkeli, yks. gen. surmanenkelin, yks. part. surmanenkeliä, yks. ill. surmanenkeliin, mon. gen. surmanenkelien surmanenkeleiden surmanenkeleitten surmanenkelten, mon. part. surmanenkelejä surmanenkeleitä, mon. ill. surmanenkeleihin.
Esimerkit
Surmanenkeli levitti tuhoa minne menikin.
Hänestä tuli surmanenkeli
Käännökset
Riimisanakirja
surmanenkeli rimmaa näiden kanssa:
enkeli, arkkienkeli, ylienkeli, rauhanenkeli, kuolonenkeli, bisnesenkeli, suojelusenkeli
Läheisiä sanoja
surmaaja, surmanajaja, surmanajo, surmanenkeli, surmanisku, surmanloukku