särmä
substantiivi
-
Reuna tai kulma, erityisesti kovan esineen terävä reuna.
Veitsen särmä oli tylsynyt käytössä.
Taivutus
yks. nom. särmä, yks. gen. särmän, yks. part. särmää, yks. ill. särmään, mon. gen. särmien särmäin, mon. part. särmiä, mon. ill. särmiin.
Synonyymisanakirja
särmä
-
viiste, kaltevuus, vinous, viistotus, terävä reuna.
Esimerkit
Tämä särmä on erityisen terävä.
Puuseppä hioi puun särmät sileiksi.
Geometriassa särmä on monelle tuttu käsite.
Käännökset
| englanti |
edge bevel tooth |
| saksa | Schräge (f), Fase (f), Abschrägung (f), Abfasung (f), Schrägung (f), Schrägfläche (f), Gehrung (f), Kante (f) |
| italia | bisello (m) |
| venäjä | скос (m), фа́ска (f), грань (f), ребро́ |
| ruotsi | avfasning, avrundning |
| ranska | arête (f) |
| unkari | él |
Liittyvät sanat
kantti, suuhinen, purse, terä, hangataLäheisiä sanoja
särmikkäästi, särmikäs, särmiö, särmä, särmäkartio, särmätä