särmäys
substantiivi
-
Toimenpide, jossa esineen reunat tehdään teräviksi tai siisteiksi.
Metallin särmäys vaatii tarkkuutta.
Taivutus
yks. nom. särmäys, yks. gen. särmäyksen, yks. part. särmäystä, yks. ill. särmäykseen, mon. gen. särmäysten särmäyksien, mon. part. särmäyksiä, mon. ill. särmäyksiin.
Esimerkit
Särmäys antoi metallilevylle halutun muodon.
Prosessi vaatii osaavaa särmäystekniikkaa.
Särmäyksen onnistuminen takaa tuotteen käyttökelpoisuuden.
Etymologia
Sanasta 'särmätä', viittaa prosessiin, jossa tehdään särmä.
Käännökset
Riimisanakirja
särmäys rimmaa näiden kanssa:
tyrmäys, päärmäys, törmäys, yhteentörmäys
Läheisiä sanoja
särmä, särmäkartio, särmätä, särmäys, särpiä, särvin