säteilin
substantiivi
-
laite, joka lähettää säteilyä, yleensä asiayhteydessä, kuten säteilyvaroituslaitteet
Laboratoriossa käytettiin säteilintä tutkimuksessa.
Taivutus
yks. nom. säteilin, yks. gen. säteilimen, yks. part. säteilintä, yks. ill. säteilimeen, mon. gen. säteilimien säteilinten, mon. part. säteilimiä, mon. ill. säteilimiin.
Esimerkit
Skeittasin aurinkoisella kadulla ja säteilin ilosta.
Hän säteili koko päivän uutisen kuultuaan.
Juhlissa hän säteili iloisesti kaikille.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä (alternative form of) taivutettu muoto |
Riimisanakirja
säteilin rimmaa näiden kanssa:
alin, valin, elin, puhe-elin, kone-elin, pääte-elin, puolue-elin, tarttumaelin, virtsaelin, rintaelin