sävel

substantiivi

  1. Muodollinen äänensävyn elementti musiikissa.

    Sävel jäi hänen mieleensä pitkäksi aikaa.
Taivutus

yks. nom. sävel, yks. gen. sävelen, yks. part. säveltä, yks. ill. säveleen, mon. gen. sävelien sävelten, mon. part. säveliä, mon. ill. säveliin.

Synonyymisanakirja

sävel

  1. sointu, vire, nuotti, ääni, melodia, sävelmä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän löysi oikean sävelen pianosta.
Laulu alkoi herkällä sävelellä.
Sävelet koskettivat kuulijoiden sydämiä.

Etymologia

Alkujaan muinaisgermaaninen sana, joka on tullut ruotsin kautta suomeen, tarkoittaa musiikissa äänen korkeutta tai melodiaa.

Slangisanakirja

  • säveltää: puhua "palturia" / valehdella

Sanonnat

"Sinä olit pieni riitasointu minun elämäni melodiassa Saattoi se olla niinkin, että olit ainut oikein soitettu ja puhtaasti soiva sävel siinä riitasointujen viidakossa, johon minun nuottikorvani vain oli tottunut."

Riimisanakirja

sävel rimmaa näiden kanssa:

hajasävel, pohjasävel, lomasävel, osasävel, normaalisävel, virrensävel, leposävel, tunnussävel, perussävel

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

gis, synkooppi, oktaavi, leposävel, iskusävel

Läheisiä sanoja

sätkättää, sätkätys, sättiä, sävel, sävelaihe, sävelala

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro