taimetus
substantiivi
-
Prosessi, jossa kasvatetaan ja istutetaan taimia.
Taimetus vaatii täsmällistä ja huolellista työtä.
Taivutus
yks. nom. taimetus, yks. gen. taimetuksen, yks. part. taimetusta, yks. ill. taimetukseen, mon. gen. taimetusten taimetuksien, mon. part. taimetuksia, mon. ill. taimetuksiin.
Esimerkit
Taimetus on tärkeä vaihe maataloudessa.
Hän perehtyi taimettamisen saloihin.
Kasvit vaativat huolellisen taimettamisen.
Käännökset