taimi
substantiivi
-
Nuori kasvi, joka on vasta alkanut kasvunsa siemenestä tai pistokkaasta.
Jokainen taimi tarvitsee riittävästi vettä kasvaakseen suuriksi puiksi.
Taivutus
yks. nom. taimi, yks. gen. taimen, yks. part. tainta taimea, yks. ill. taimeen, mon. gen. taimien tainten, mon. part. taimia, mon. ill. taimiin.
Esimerkit
Pihaan on istutettu uusi taimi.
Taimet kasvoivat hyvin keväällä.
Hän hoiti taimensa rakkaudella.
Etymologia
sukulaissanat viro taim, karjala tajmen. Englanniksi plant
Käännökset
| englanti |
plantlet sapling |
| ranska | semis, arbuste (m) |
| saksa | Sämling (m), junger Baum g (m), grüner Junge g (m), Grünschnabel (m), Jüngling (m) |
| unkari | hajtás |
| italia | germoglio (m), virgulto, alberello (m) |
| romania | răsad |
| venäjä | са́женец (m), се́янец (m), де́ревце, ю́ноша (m), юне́ц (m) |
Riimisanakirja
taimi rimmaa näiden kanssa:
astiataimi, sirkkataimi, pottitaimi, perunantaimi, kaalintaimi, kurkuntaimi, puuntaimi, ihmistaimi, paakkutaimi
Liittyvät sanat
sirkkataimi, astiataimi, ruukkutaimi, rönsytaimi, planttu