taivastelu
substantiivi
-
Pohdiskelu tai ääneen ihmettely.
Hänen jatkuva taivastelunsa ärsytti muita.
Taivutus
yks. nom. taivastelu, yks. gen. taivastelun, yks. part. taivastelua, yks. ill. taivasteluun, mon. gen. taivastelujen taivasteluiden taivasteluitten, mon. part. taivasteluja taivasteluita, mon. ill. taivasteluihin.
Esimerkit
Ilta kului rattoisasti taivastelussa.
Taivastelu ystävien kanssa on rentouttavaa.
Hänen puheensa oli täynnä taivastelua.
Etymologia
Johdettu sanasta 'taivastella', tarkoittaen ihmettelyä tai hämmästelyä.
Käännökset
Riimisanakirja
taivastelu rimmaa näiden kanssa:
astelu, hidastelu, ihastelu, puuhastelu, heijastelu, hurjastelu, sukupuolihurjastelu, seksihurjastelu, vauhtihurjastelu, autohurjastelu
Läheisiä sanoja
taivasosuus, taivastelija, taivastella, taivastelu, taive, taiveihottuma