tempus

substantiivi

1. verbimuoto, joka osoittaa toiminnan ajankohdan tai suhteen aikaan

   Finnish language has four tempus forms.

Taivutus

yks. nom. tempus, yks. gen. tempuksen, yks. part. tempusta, yks. ill. tempukseen, mon. gen. tempusten tempuksien, mon. part. tempuksia, mon. ill. tempuksiin.

Synonyymisanakirja

tempus

1. aikamuoto, aikaluokka.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tempus vaikuttaa lauseen ajalliseen merkitykseen.
Latinassa on useita tempuksia.
Tempus voi olla menneessä

Käännökset

Sitaatit

• "Fugit irreparabile tempus."

• "tempus fugit."

• "Vita est tempus optimum hominis."

Riimisanakirja

tempus rimmaa näiden kanssa:

liittotempus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

temppuilija, temppuilla, temppuilu, tempus, tenava, tendenssi