toikkarointi
substantiivi
-
Horjuva tai epävarma liikkuminen, usein humalassa.
Hänen toikkarointinsa herätti naapurien huomion.
Taivutus
yks. nom. toikkarointi, yks. gen. toikkaroinnin, yks. part. toikkarointia, yks. ill. toikkarointiin, mon. gen. toikkarointien, mon. part. toikkarointeja, mon. ill. toikkarointeihin.
Esimerkit
Toikkarointi kadulla voi olla vaarallista.
Hänen toikkarointinsa huvitti muita.
Juhlissa nähtiin paljon iloista toikkarointia.
Etymologia
alkuperä on johdettu verbistä 'toikkaroida', tarkoittaen 'epävakaata liikkumista'.
Käännökset
Riimisanakirja
toikkarointi rimmaa näiden kanssa:
keikarointi, teikarointi, kiikarointi, puikkarointi, askarointi, puoskarointi, kellarointi, fillarointi, tunarointi
Läheisiä sanoja
tohvelisankari, toi, toikkaroida, toikkarointi, toilailla, toilailu