toilailu
substantiivi
-
Virheet tai epäonnistumiset, yleisesti huonon käytöksen yhteydessä.
Hänen toilailunsa nauratti kaikkia.
Taivutus
yks. nom. toilailu, yks. gen. toilailun, yks. part. toilailua, yks. ill. toilailuun, mon. gen. toilailujen toilailuiden toilailuitten, mon. part. toilailuja toilailuita, mon. ill. toilailuihin.
Esimerkit
Viime viikonloppuna sattui monia toilailuja.
Hänen toilailunsa juhlissa olivat unohtumattomia.
Toilailu voi johtaa hauskoihin tilanteisiin.
Etymologia
alkuperä on johdettu verbistä 'toilailla', tarkoittaen 'hölmöilyä' tai 'höpsöttelyä'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
toikkaroida, toikkarointi, toilailla, toilailu, toilaus, toiletti