toppis

substantiivi

1. Arkinen termi, yleensä toppatakille tai topatulle asusteelle.

   Lapsi puki toppiksen ennen leikkimistä ulkona.

Taivutus

yks. nom. toppis, yks. gen. toppiksen, yks. part. toppista, yks. ill. toppikseen, mon. gen. toppisten toppiksien, mon. part. toppiksia, mon. ill. toppiksiin.

Esimerkit

Toppis on lämmin talvella.
Hanki uusi toppis kylmäksi kaudeksi.
Hänellä on mukava toppis päällään.

Käännökset

Slangisanakirja

• toppatakki

Riimisanakirja

toppis rimmaa näiden kanssa:

kippis, lippis, rippis, symppis, kirppis

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

toppatäkki, toppaus, toppi, toppis, toppuutella, toppuuttaa