torppa
substantiivi
-
pieni maaseutuasunto tai maatila
Hän asuu vanhassa torpassa metsän reunalla.
Taivutus
yks. nom. torppa, yks. gen. torpan, yks. part. torppaa, yks. ill. torppaan, mon. gen. torppien torppain, mon. part. torppia, mon. ill. torppiin.
Synonyymisanakirja
torppa
-
mäkitupa, mökki, maja, tupa, talo, talo.
Esimerkit
Vanha torppa sijaitsee metsän keskellä.
He asuvat pienessä torpassa.
Torpan pihalla kasvaa korkeita puita.
Etymologia
Lainattu ruotsin kielestä 'torp', tarkoittaen pientä maatilaa.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi torp. Englanniksi tenant plot
Käännökset
Slangisanakirja
-
koti
-
Torppa: Kalastajatorppa
-
Torppa: Munkkiniemen seurak koripjouk Torpan Pojat
-
torppaa: lyödä maahan / jäähän (jääkiek.) : Mä torppasin sen siinä kartsalla, vittuilu loppu siihe.
Läheisiä sanoja
torpedointi, torpedoputki, torpedovene, torppa, torppari, torpparilaitos