tuikinta
substantiivi
-
vilkkuminen tai kiiluminen
Kaukana oli taivaalla tähtien tuikinta.
Taivutus
yks. nom. tuikinta, yks. gen. tuikinnan, yks. part. tuikintaa, yks. ill. tuikintaan, mon. gen. tuikintojen tuikintain, mon. part. tuikintoja, mon. ill. tuikintoihin.
Esimerkit
Tähtien tuikinta oli lumoavaa.
Kynttilöiden tuikinta loihtii tunnelmaa.
Pimeässä näkyy veden pinnalla valojen tuikintaa.
Etymologia
Johdettu verbistä 'tuikata'
Käännökset
| englanti |
twinkling |
Riimisanakirja
tuikinta rimmaa näiden kanssa:
puhkinta, tulkinta, kuvatulkinta, virhetulkinta, laintulkinta, väärintulkinta, hankinta, vaatehankinta, alihankinta