tukko

substantiivi

1. Esine tai aine, joka tukkii jotakin.

   Korvassani on tukko, joka vaikeuttaa kuulemista.

Taivutus

yks. nom. tukko, yks. gen. tukon, yks. part. tukkoa, yks. ill. tukkoon, mon. gen. tukkojen, mon. part. tukkoja, mon. ill. tukkoihin.

Synonyymisanakirja

tukko

1. tupsu, töyhtö, mätäs, tupas, kimppu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Minulla on tukko nenässä

Tepsi ei ainainen lempeä kuuri: viisainta yksin tein pahan juuri maasta ois kaivaa, - muutamat joskin siunaillee mua, hehkuvin poskin: "Paksua! Kyllä on paksua, raakaa", - moinen ei järkytä tietoni vaakaa: myös minä rahvasta nähnyt lienen, korpien rahvaan - kuin loissienen tahmaisen kannossa kaadetun haavan: tylsää ja karkeaa! - Kahleitta kaavan lausun, - ja ehkäpä palaankin tähän laajemmin: - "Suomeni, herää nyt vähän!" - Niin, on tottakin mulla nyt röyhkeys väittää, - kun suutani kansallispöyhkeys ei tuki, tuimimman sensuurin tukko, - että se Paavomme, josta on ukko Runeberg laulanut, on pian harhaanviepää, tuo kuva Paavomme parhaan

Käännökset

Riimisanakirja

tukko rimmaa näiden kanssa:

vatukko, karvatukko, trasselitukko, pumpulitukko, veritukko, ruohotukko, stukko, hiustukko, vanutukko

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tukkisavotta, tukkisuma, tukkityö, tukko, tukkoinen, tukkoisesti