tunkeilevuus
substantiivi
-
Ominaisuus, jossa henkilö tunkeutuu toistuvasti muiden asioihin.
Hänen tunkeilevuutensa oli yleisesti tiedossa.
Taivutus
yks. nom. tunkeilevuus, yks. gen. tunkeilevuuden, yks. part. tunkeilevuutta, yks. ill. tunkeilevuuteen, mon. gen. tunkeilevuuksien, mon. part. tunkeilevuuksia, mon. ill. tunkeilevuuksiin.
Esimerkit
Tunkeilevuus ärsyttää monia ihmisiä.
Hänen tunkeilevuutensa on usein kestämätöntä.
Vältä liiallista tunkeilevuutta.
Käännökset
Riimisanakirja
tunkeilevuus rimmaa näiden kanssa:
huikentelevuus, tungettelevuus, kuolevuus
Läheisiä sanoja
tunkea, tunkeileva, tunkeilevasti, tunkeilevuus, tunkeilija, tunkeilla